”Budo goes Hollywood” – Budolajien esiinmarssi viihteen alalla

Japanissa itsepuolustuslajeilla eli budolajeilla on tuhansien vuosien perinteet. Viihteessä ne esitetään usein vahvasti väkivaltaisina taistelukohtauksina, joissa sankarihahmoksi noussut esikuva niputtaa ja koukuttaa vastustajia toinen toisensa jälkeen hurjilla otteillaan ja potkuillaan. Todellisuudessa budolajit ovat kuitenkin paljon muuta. Niiden perimmäinen tarkoitus on mielen ja kehon yhteinen liike, ne tasapainottelevat maan kulttuurissa taiteen ja taistelulajien välimaastossa. Tästä syystä lajeihin liittyykin monia tärkeitä rituaaleja, jotka oppineen harrastajan tulisi osata. Pelkkä potkiminen ja liike eivät riitä, jos haluaa mestariksi.

Vanhimpia budolajeista ovat kendoja kyudo. Ne ovat lajeja, jotka harvemmin tulevat vastaan viihteessä, syynä lienee lajien rauhallinen tempo ja taiteellisuus. Näistä lajeista on helppo ymmärtää mihin budolajit pohjimmiltaan perustuvat, mielen hallintaan ja kehon virheettömiin liikesarjoihin. Kendo on näistä lajeista ainoa, jota harjoitellaan parina ja se perustuu muinaisten samurai-sotilaiden harjoituksiin. Karate, judo ja aikido taas ovat lajeja, jotka ovat rantautuneet länsimaihin osittain viihdekulttuurin kautta ja ovat toiminnallisia itsepuolustuslajeja.

Japani – kamppailulajien kotimaa

Japanilaisia budolajeja on nähty valkokankaalla Euroopassakin jo 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin pääosissa olivat useimmiten samurai-sotilaat. Tunnetuimpia ovat Akira Kurosawan legendaariset samuraiklassikot, joita monet suomalaisetkin ovat nuorina nähneet. Todellisen buumin aiheuttivat kuitenkin Hong Kongissa syntynyt Kung Fu -leffateollisuus, joka valjastettiin vahvasti länsimaalaisille markkinoille. Kiinalainen ooppera ja alueen omat kulttuuriperinteet koettiin liian erikoisiksi länsimaalaisille mutta 1970-luvulla lanseeratut taistelukohtauksiin perustuvat Kung Fu -elokuvat nousivat Yhdysvalloissa nopeasti katsojien suosioon. Pinnalle nousivat sellaiset tähdet kuin Bruce Lee ja Jackie Chan.

Valkokankaalla ei aina noudateta kaikkia budolajien ohjeita, vaan ne muokataan viihdeteollisuuden tarpeiden mukaisiksi. Nopeatempoisista itsepuolustuslajeista löytyvät heitot, koukut ja potkut olivat valkokankaan suosikkeja erityisesti 1980-luvulla. Jackie Chan yhdisti elokuviinsa myös komiikkaa, osittain tahattomasti ja osittain tarkoituksellisesti. Monien taistelulajeihin perustuvien elokuvien juonenkäänne seuraa usein samaa polkua: ensin oppimassa oleva taistelija häviää pahiksille, vetäytyy oppimaan lisää ja palaa lopulta näyttämölle vahvana voittajana. Tätä juonta seuraili myös 1980-luvulla suureen suosioon noussut Karate Kid -elokuvasarja.

Ninjoja ja videopelejä

Oma alalajinsa ovat olleet ninjat valkokankaalla, kirjallisuudessa ja videopeleissä. Ninjoja nähtiin jo varhaisessa James Bond -elokuvassa, jossa Sean Connery sai vihollisensa ninjajoukoista pahoja vastustajia. Kyseisessä elokuvassa ninjat mustissaan kuvattiin kylmähermoisiksi taistelijoiksi kuten useimmiten muillakin viihteenaloilla. Japani on ollut ja on edelleen keskeisessä asemassa videopelien tuotannossa. Monilla kolikkopeleillä on juurensa japanilaisten pelihallien uumenissa, josta nousivat myös länsimarkkinoille 1980-luvulla suositut kaksinkamppailupelit. 1980-luvun lopulla siirryttiin kamppailupeleissä yhä useammin samurai-maisemista kaduille puolustamaan omia oikeuksiaan.

Sama omien oikeuksien puolustaminen ja katujengi villitys levisi pelien ohella myös elokuviin, joista suosituimpia olivat esimerkiksi The Street Fighter ja Kyttä antaa kyytiä. Itsepuolustuslajeihin pohjautuvia videopelejä ei tehty ainoastaan Hong Kongissa ja Japanissa, vaan myös länsimaissa, joissa niissä oli kuitenkin havaittavissa usein oma länsimaalainen sormenjälki. Useat suositut elokuvat siirtyivät myös pelimaailmaan, 1980-luvulla tekniikka oli kuitenkin lapsen kengissä, jos verrataan nykyaikaan. Hahmot eivät näyttäneet itseltään, joten kansikuvilla ja mainonnalla oli merkittävä roolinsa.

Taistelulajien matka pelimaailmaan

Japani ja budolajit ovat useille länsimaalaisille yhtä ja samaa potkulajia. Ellei alaa tunne yhtään, on kohtausten perusteella melko vaikea erotella toisistaan karatea, aikidoa tai judoa. Monille japanilaisille lajit ovat kuitenkin osa kulttuuria, joiden siirtymä länsimaalaiseen viihdeteollisuuteen on muokannut niistä ulkomaalaisille helpommin pureskeltavan version. Kotimaassa ja esimerkiksi Hong Kongissa näihin lajeihin liittyy myös poliittisia kaikuja, joita ei länsimaissa tunnisteta. Usein kaikki lajit niputetaan karatelajeiksi tai puhutaan Kung Fu -tuotannosta.

1980-luvulla hankalaksi ajateltu Wuxia-perinne sai uuden mahdollisuuden 2000-luvulla, jolloin sen vaikutteita siirrettiin suuren suosion saaneisiin Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme- ja Lentävien tikarien talo -elokuvat. Tämä aasialaisvaikutteinen suuntaus on peräisin Shanghain oopperasta ja vanhoista mykkäelokuvista ja vasta 2000-luvulla katsottiin länsimaailman olevan valmis sen esiintuloon viihteen avulla. Wuxia yhdistää taistelulajeihin henkisiä kykyjä, moraalia ja lojaaliutta sekä fantasiaa. Genressä nähdään myös vahvoja naishahmoja, jotka murtavat perinteisiä aasialaisia käsityksiä naisen roolista äitinä ja heikompana sukupuolena.

Itsepuolustuslajit nyt ja ennen

Itsepuolustuslajit viihteessä ovat läpikäyneet melkoisen murroksen 1970-luvulta nykypäivään siirryttäessä. Nykyisestä valosta vuosikymmeniä sitten tehdyt pelit ja elokuvat vaikuttavat monesti hyvin pelkistetyiltä ja niissä haluttu tuoda esille vain tietynlaista teemaa. Monet hahmot, liikkeet ja kulttuurilliset piirteet on valjastettu viihdeteollisuuden muovaamaan malliin, jollaisina niitä ei enää kotimaassa ole tunnistettu. Viime vuosikymmenen aikana Japani-teeman uusi tuleminen on nostanut esiin myös erilaisia piirteitä ja se on täydentänyt aiempaa riisuttua mallia. Tämä on nähtävissä myös uusissa kolikkopeleissä.

Henkisten arvojen esiinmarssi

Viime vuosina pelimaailmassa on nähty uudenlaisia Japani-aiheisia kolikkopelejä. 2000-luvulla alkanut henkisemmän ja pohdiskelevamman lajityypin esiinmarssi on jatkunut peleillä, joissa hahmona eivät ole enää vastustajia lahtaavat ninjat, vaan herkemmät mutta vahvat naishahmot. Lajityypissä on palattu taas takaisin japanilaiseen sielunmaisemaan, jossa hohtaa Fuji-vuori ja kukkivat kirsikkapuut, vallalla on selkeästi kiinnostus henkisiin arvoihin ja kulttuurin syvällisempään ymmärtämiseen. Kolikkopelit ammentavat arvoja ja taustoja suoraan Japanista eivätkä koukkaa Hollywoodin kautta kuten vielä 1980-luvulla oli tapana.