Kendo – vanha taistelulaji on yhä supersuosittu

Japanilaiset budolajit menevät sekaisin monen mielessä, jos ei näitä itsepuolustus- ja taistelulajeja sen tarkemmin tunne. Miten ihmeessä judo eroaa kendosta? Tai mistä oikein erottaa, mikä on aikidoa ja mikä puolestaan jujutsua? Missä lajissa tavoitellaan mustaa vyötä, missä on ne valkoiset housupuvut, ja minkä lajin harrastajat pukeutuvat kokonaan mustiin? Missä lajissa on miekka, ja missä kamppaillaan paljain käsin? Erilaisia budolajeja on olemassa monta, mutta yksi tunnetuimmista on varmasti kendo.

Japanilaiseen miekkailuun perustuva kendo on näyttävä budolaji – siitä pitävät huolen pitkät miekat, pelkistetyt vaatteet sekä kendovarusteet. Kendon juuret juontavat aina keskiajalle saakka, sillä jo silloin Japanissa oli satoja ja taas satoja erilaisia miekkailun koulukuntia. Maahan kehittyi miekkailutaidon perinne, kun alueen sisällissodissa otettiin mittaa vastapuolesta. Sotien jälkeen miekkailutaitoja alettiin treenata puisten aseiden ja bambumiekkojen avulla. Kun Japani alkoi muuttua moderniksi valtioksi 1800-luvulla, budolajien ystävät tekivät työtä niiden säilyttämisen eteen. Myös kendo säilyi elossa maailman muuttuessa.

Mitä kendossa oikein tehdään?

Mutta mitä kendossa oikein tehdään? Mikä on lajin tarkoitus? Kendossa tarkoituksena on tehdä pisteitä osumalla miekalla taisteluparia tiettyihin, tarkasti määriteltyihin paikkoihin. Nuo kohdat on suojattu hyvin suojavarusteilla, joten vastustajaa ei ole todellisuudessa tarkoitus vahingoittaa. Hyökkäykset on jaettu kahteen eri kategoriaan: pistoihin ja lyönteihin. Lyöntejä tehdään pään yläosaan, molempiin ranteisiin sekä kumpaankin kylkeen. Piston voi pyrkiä tekemään kurkun tienoille. Tässä näkyy kendon perinne aitona taistelulajina: jos näihin paikkoihin on osunut oikeassa taistelussa, on ollut vahvoilla.

Kendon katselija voi kuulla, miten taistelijat huutavat mittelön keskellä toisilleen. Huutoja ei kuitenkaan ole suunnattu vastustajalle, vaan niiden tarkoituksena on auttaa omassa suorituksessa, tuoda henkiset ja fyysiset kyvyt yhdessä mukaan suoritukseen. Nykyisin kendon tarkoituksena onkin kehittää ja opettaa sen harrastajan mieltä ja kehoa – sekä tietenkin sitä, miten ne toimivat yhteen. Kendon harrastajan tavoite on saada mieli, miekka ja keho toimimaan saumattomasti ja harmonisesti yhteistyössä. Vaikka päällimmäisenä katsojalle saattaa näkyä lyönti, on kendon sydän sitä syvemmällä.

Miekat, vaatteet ja varusteet

Alkujaan kendoa harjoitettiin metallisilla miekoilla, mutta kun käsiin haluttiin vaarattomampi ase, siirryttiin puisiin miekkoihin. Kuitenkin jo 1700-luvulla kendossa alettiin käyttää bambusta tehtyjä miekkoja. Bambusta valmistettu miekka, jota kutsutaan ”shinaiksi”, koostuu neljästä bambusäleestä ja nahkaosista. Shinait ovat kestäviä ja ennen kaikkea taipuisia – niillä harjoitteleminen on selvästi turvallisempaa kuin aikaisemmin puisilla, taipumattomilla miekoilla treenaaminen oli. Bambumiekkoja käyttävät aikuisten lisäksi myös nuoret ja lapset, jotka harrastavat kendoa. Shinaita on olemassa eri painoisina ja erikokoisina.

Miekan lisäksi kendossa käytettävät pelkistetyt vaatteet ja eksoottisen näköiset varusteet kiinnittävät katsojan huomion. Harjoitteita tehdään leveälahkeisissa harjoitteluhousuissa ja pitkäliepeisessä harjoittelutakissa. Päähän kiedotaan juuri tiettyyn tapaan puuvillainen hikiliina, jonka tarkoituksena on sekä imeä hikeä että pitää kypärä paikoillaan päässä. Suojavarusteet ovat olennainen osa kendoa, sillä vastustaja voi toisinaan lyödä miekalla kovaakin. Suojavarusteita ovat kypärä, joka suojaa myös kasvoja ja kurkkua, suojarukkaset, jotka suojaavat kämmenten lisäksi myös ranteet, lantiosuoja sekä rintapanssari.

Japanin kielen lyhyt oppitunti

Yllä mainittiin jo, että kendon bambusta tehty harjoitusmiekka tunnetaan paremmin japaninkielisellä nimellä ”shinai”. Kendoon perehtyneet käyttävätkin lajin yhteydessä niin paljon japaninkielistä termistöä, että asiaan vihkiytymätön saattaa olla ihmeissään vieraiden sanojen äärellä. Iskevät sanat kuitenkin jäävät helposti mieleen. Shinai siis tarkoittaa bambusta valmistettua harjoitusmiekkaa. Leveälahkeiset housut kulkevat nimellä ”hakama”. Harjoitustakki on puolestaan ”keikogi” tai ”kendōgi”. Päässä pidettävää hikiliinaa kutsutaan ”tenuguiksi”. Suojavarusteet niputetaan yhteen sanan ”kendōgu” avulla. Kypärä on ”men” ja rintapanssari ”dō”.

Paitsi että varusteita ja vaatteita voidaan kutsua niiden japaninkielisillä nimillä, japania puhutaan myös ottelun tiimellyksessä. Tai ehkä puhuminen on väärä termi, ja pitäisi puhua huutamisesta. Kun miekka osuu haluttuun kohtaan, täytyy kyseisen osumakohdan nimi huutaa ääneen. ”Men” tarkoittaa päätä, ”kote” rannetta, ”do” kylkeä ja ”tsuki” kurkkua. Ja kun japaninkielisistä sanoista puhutaan, niin on hyvä myös kertoa, mitä itse sana ”kendo” tarkoittaa: ”ken” tarkoittaa miekkaa ja ”do” tietä – yhdessä näistä siis muodostuu: miekan tie.

Kendo on japanilaisille peruskauraa

Kendossa otellaan sekä yksilökilpailuissa että joukkuekilpailuissa. Joukkueen muodostaa yleensä viisi henkilöä. Kendon maailmanmestaruuskisat järjestetään joka kolmas vuosi, ja ne pidetään vuorotellen eri maanosissa kuten Aasiassa, Euroopassa ja Amerikassa. EM-kisoja pidetään niinä vuosina, kun MM-kisoja ei ole. Ensimmäinen MM-kisa järjestettiin Tokiossa vuonna 1970. Kotimaassaan Japanissa kendo onkin hyvin suosittu laji, aktiivisia kendon harrastajia lasketaan olevan Japanissa jopa noin puoli miljoonaa. Sitä opetetaan maan kouluissa, ja kendo kuuluu myös japanilaisten poliisien harjoituksiin.

Kendoa Suomessa

Suomessa toimii Suomen Kendoseurojen Keskusliitto ry, joka on maassa toimivien kendoseurojen kattojärjestö. Liitto on perustettu vuonna 1986 – samana vuonna, kun Suomessa järjestettiin ensimmäinen kendoleiri. Suomalaisia kendoseuroja on yli 30 kappaletta, ja seuroissa on yhteensä lähemmäs 1000 jäsentä. Kendo ei ole ainoa laji, joka kuuluu seurojen valikoimiin, vaan niissä harjoitetaan myös iaidoa, jodoa ja naginataa. Iaidossa käytetään kendon lailla miekkaa, jodossa käytetään pitkää sauvaa, ja naginatassa mitellään eräänlaisen peitsiaseen kanssa.