Japanilaiset kamppailulajit ovat samuraiden perintö maailmalle

Erilaiset itsepuolustus- ja kamppailulajit ovat rantautuneet Japanista Suomeen ja ovat nykyään varsin suosittuja ympäri maata. Yleisesti ottaen kamppailulajeiksi lasketaan erilaiset matolla käytävät urheilulajit, joihin kuuluu erilaisia puolustautumiseen ja hyökkäämiseen sopivia kamppailuharjoituksia. Vaikka harjoittelussa keskitytäänkin pääosin vain itsepuolustukseen, valmentautuvat useat harrastajat vakavasti myös kilpailuihin.

Budon perinteisiin lajeihin lajitellaan esimerkiksi jujutsu, kyujutsu ja kenjutsu. Jujutsuksi kutsutaan aseettomia tai vain pieniä aseita hyödyntäviä lähikamppailutaitoja. Kyujutsu taas merkitsee jousiammuntatekniikkaa, joita japanilaiset samurait käyttivät sotatantereilla. Tämä jousiammuntaa hyödyntävä taistelulaji oli kuitenkin jo kuihtua pois 1500-luvun lopulla, kun jousiampujia alettiin korvata arkebuusi- eli ampuma-asemiehillä. 1600-luvun alussa jousiammuntaa pyrittiin onneksi kuitenkin taas elävöittämään. Kenjutsu taas merkitsee miekkailutaitoa, joka on yksi olennaisimmista osista perinteisessä japanilaisessa sodankäyntitaidossa.

Uusimpiin budolajimuotoihin kuuluu muun muassa kendo ja judo. Japanissa 1900-luvulla tapahtunut teollistuminen ja täten myöskin länsimaistuminen miltei pyyhkäisi perinteiset japanilaiset taistelulajit kokonaan maailmankartalta. Arvostus näitä kamppailulajeja kohtaan alkoi kuitenkin taas nousta, kun ne saivat uuden merkityksen modernin ajan japanilaisessa yhteiskunnassa. Koska lajeja ei luonnollisesti enää tarvittu sotatantereella, alettiin niitä luovasti muuntaa nuorison kasvattamiseen sopiviksi urheilulajeiksi.

Budo ilmentää kauniisti japanilaista kulttuuria ja elämänfilosofiaa

Kulttuurisena ilmentymänä budo puhaltaa henkiin klassiset japanilaiset arvot muuntaen ne kehollisiksi ja mentaalisiksi harjoituksiksi. Näiden harjoittaja sitoutuu tähän aktiiviseen meditaatioon, joka muinoin japanilaisilla taisteluareenoilla muuntui pahimmat vastustajat kukistaviksi tekniikoiksi.

Klassinen japanilainen kulttuuri ja budon ydinarvot projisoituvat ulospäin muodon ja liikkeen kauneutena sekä korkean moraalin ja hyveistä kiinni pitämisen perinteenä. Merkittävä piirre on tietenkin myös kaikkia budolajeja yhdistävä kurinalaisuus. Oman minäkuvan kehittäminen ovat asenne, jota lajin harjoittaja pitää yllä niin harjoittelusalissa kuin sen ulkopuolellakin. Tärkeäksi aspektiksi nousee erityisesti itsensä kehittäminen ja omien taitojen jatkuva, elinikäinen hiominen.

Esimerkkejä suosituista budolajeista ovat:

Judo – japanilaisten kamppailulajien lippulaiva

Budolajeja on monia, mutta judo on ehdottomasti japanilaisista kamppailulajeista suosituin ja kuuluisin. Lajin tekniikkaa voisi kuvailla pehmeäksi ja joustavaksi. Tekniikat perustuvat hyökkäämisen sijaan puolustukseen keskittymiseen ja ne koostuvatkin erilaisista heitoista, sidonnoista ja käsilukoista, joissa pyritään hyödyntämään vastustajan voimankäyttöä. Lajille ominaisia tekniikoita ovat myös erilaiset kuristukset, joilla pyritään pehmeästi ja joustavasti taltuttamaan vastustaja. Tämän lajin suosio näkyy esimerkiksi siinä, että se on noussut jopa olympialajiksi ja levinnyt laajalti ympäri maailman. Judoa harrastetaankin aktiivisesti jo yli 200 maassa!

• Karate – elokuvista tuttu kamppailulaji

Jos judo on japanilaisista kamppailulajeista kuuluisin, sen toveri karate on ainakin tuttu kaikille elokuvien ystäville aasialaisteemaisten toimintaelokuvien näyttävistä taistelukohtauksista. Karaten nimi tuleekin japanin käännöksestä ’tyhjä käsi’, mikä viittaa karaten vaikuttavaan aseettomaan hyökkäykseen. Se tapahtuu pääsiassa jaloilla tehtävistä potkuista ja iskuista sekä käsillä ja jaloilla tapahtuvasta puolustuksesta.

Kuten usein japanilaisissa kamppailulajeissa, myös karatessa koko kehon voima ja sen harjoittaminen on tärkeää. Elokuvista ja internetin videoista tutut puupalojen halkaisut vain käden tai jalan iskulla ovat karaten harjoittajien arkipäivää.

Nykypäivänä harrastus- ja urheilumielessä karatea ei opita taistelua tai kilpakumppanin päihittämistä varten. Kilpailuissa karatelle ominaiset potkut ja iskut pysäytetään noin parin sentin päähän vastustajasta ja iskukohdasta, ja tämän nopeatempoisen karateottelun voittaja on se, joka tuomareiden mielestä onnistuu saavuttamaan ns. ”kuoleman iskun”. Taitoja pääsee myös näyttämään tuomareille yksilökilpailuissa, joissa osallistujan karateliikkeet kuvitteellista vastustajaa vastaan arvioidaan pistetaulukolla tuomareiden toimesta.

• Sumo – koolla on väliä

Sumo on japanilaisista kamppailulajeista maailmanlaajuisesti vähemmän tunnettu kuin judo tai karate. Se on kuitenkin Japanissa erittäin suosittu kamppailulaji, ja onpa sitä jopa kutsuttu Japanin kansalliseksi urheilulajiksi. Vuosisatojen mittaan tämä laji on ehditty jopa kieltää Japanissa muiden samuraiden kamppailulajien tieltä, mutta nykyään se on suositumpi kuin koskaan. Maassa järjestetään vuosittain useita sumoturnauksia, ja useat sadat atleetit harjoittavat sumoa ammatikseen.

Yksinkertaisuudessaan sumo on japanilaista painia, missä koolla, painolla ja voimalla on merkitystä. Nopeus ja hyvä tilanteentaju vastustajan heikkojen kohtien löytämiseksi ovat myös avuksi voittamisessa.

Sumossa on varsin yksinkertaiset säännöt; ottelun tavoite on saada vastustaja työnnettyä ulos noin 4,6 metrin kokoisesta, pyöreästä kamppailualueesta, tai vaihtoehtoisesti pakottaa tämä koskemaan maata jollain muulla kehon osalla kuin jalkapohjalla. Ottelussa asuna toimiva lannevaate toimii ns. tarttumapintana, ja kilpailijat käyttävät vastustajan vetämiseen tai työntämiseen.

Budo ja japanilainen kulttuuri ovat erottamattomia

Vaikka budo on kehittynyt japanilaisessa kulttuurissa, monien mielestä japanilaista kulttuuria itsessään ei kuitenkaan välttämättä ole helppoa löytää suoraan eri budotekniikoista. Tämän vuoksi tämä perinteikäs laji ja sen harrastajat tarvitsevat jatkossakin lisää tietoa historiallisista juuristaan, ja erityisesti japanilaisen kulttuurin opiskelua.

Japanin budoliitto on määrittänyt perinteisen budon perinteisille japanilaisille taistelulajeille pohjautuviksi itsepuolustus- ja taistelulajeiksi, jotka yhdistävät teknisen harjoittelun (jutsu) elämäntavaksi tai tieksi (dō). Liiton mukaan budon tulee jatkossakin pohjautua perinteisiin japanilaisiin taistelulajeihin, joten harjoittelun tulee olla mahdollisimman puhdasoppista.

Kuten budolajien keskeisistä arvoista välittyy, japanilaisessa kulttuurissa budolajit ovat osa elämän eri aspektit läpäisevää “tietä”. Mitään ei jätetä puolitiehen, vaan fysiikan lisäksi harjoittelija kehittää myös omia älyllisiä ja sosiaalisia taitojaan sekä harjoitteluareenalla ja sen ulkopuolella tarvittavaa henkistä kestävyyttä. Budolajit käsittelevät harjoittelijaa kokonaisuutena, kun taas länsimaissa urheilussa herkästi keskitytään ainoastaan vastustajan ottelukohtaiseen päihittämiseen.