Budolajien harjoittelu

Budo on nimitys japanilaisille itsepuolustus- ja taistelulajeille. Budolajien tarkoitus on kehittää lajin harrastajan fysiikkaa ja kehon taitoja, kuten motoriikkaa, mutta myös harrastajan henkistä ja sosiaalista puolta. Budo eroaakin huomattavasti länsimaisesta kilpaurheilusta, jossa pyritään vain saavuttamaan mahdollisimman kestävä fyysinen kunto. Länsimaissa tällä tavoitteella tähdätään kilpailujen voittamiseen, mutta budossa taustalla on paljon muutakin. Kaikissa budolajeissa ei edes kilpailla. Niissä lajeissa, missä kilpaillaan, kilpailu on vain yksi harjoittelun muodoista, eikä itse päätarkoitus.

Usein japanilaiset budolajit luokitellaan kahteen osaan, jotka ovat perinteinen sekä moderni koulukunta. Perinteiset eli ”kobudo”-koulukunnat ovat ennen Meiji-restauraatiota perustettuja koulukuntia. Perinteisen budon lajeja ovat esimerkiksi aseeton taistelu, eli jujutsu, miekkailu, eli kenjutsu sekä jousiammunta, eli kyūjutsu. Perinteistä budoa oli alkujaan tarkoitus käyttää taistelukentällä. Moderneja budolajeja ovat kendo, judo, jodo, kyudo, aikido, iaido ja Shorinji Kempo. Nämä ovat nykyään tunnetumpia itsepuolustuslajeja, joissa kilpaillaan myös esimerkiksi olympialaisissa ja vaikkapa lajiliittojen järjestämissä MM-kilpailuissa.

Budolajien kehittyminen

Meiji-kaudelle saavuttaessa perinteisten bujutsulajien ja taistelu- ja itsepuolustustaitojen tulevaisuus oli vaakalaudalla. Kun Japani siirtyi nykyaikaan, itsepuolustus- ja bujutsutaidot koettiin tarpeettomiksi. Kuitenkin armeija sekä hallituksessa ja sen ulkopuolella vaikuttavat nationalistit pyrkivät säilyttämään vanhan perinteen elossa. Japanissa aikoinaan toiminut soturiluokka, eli bushido, nähtiin myös hyveellistä elämää viettäneinä urheina taistelijoina. Sen vuoksi tehtiin kaikki sen eteen, jotta monisatavuotinen perinne bujutsulajien parissa saisi jatkua. Siitä lähdettiinkin kehittämään moderneja taistelulajeja, kuten vaikkapa judoa.

Budo ja bujutsu eroavat toisistaan hyvin merkittävästi. Bujutsulajien harjoittelun tärkeimpiä kohtia feodaaliajalla Japanissa olivat taidot, joita taistelukentillä tarvittiin, kurinalainen harjoittelu sekä erilaiset hyveet ja korkea moraalikäsitys. Meiji-kaudella tavoitteista pudotettiin pois taistelukentän taidot, jotka olivat aikaisemmin olleet tärkein osa harjoittelua.

Nykyaikaisten budolajien tärkeimmät arvot ovat korkea moraali ja hyveellinen elämä, erittäin kurinalainen harjoittelu ja uutena arvona liikkeiden ja muotojen kauneus. Taistelukentän taidot on siis unohdettu ja lajit ovat kehittyneet esteettiseen tai taiteelliseen suuntaan.

Budolajien määrittely

Budolajit, jotka pohjautuvat muinaisen feodaaliajan Japanin taisteluhenkeen, tunnetaan perinteisen kulttuurin muotona. Budo on kehittynyt jutsusta nykyaikaisempaan muotoon vuosisatojen saatossa. Budolajeja kehitettäessä täytyy aina kunnioittaa perinteisiä arvoja, pyrkiä oikeanlaiseen harjoitteluun, avustaa tutkimustyössä ja olla osana tekemässä kaikkensa, jotta tämä vanha lajimuoto säilyisi. Suurimmassa osassa budolajeista tarkoituksena on kehittää niin harrastajan fysiikkaa kuin mieltäkin. On olemassa sellaisia lajeja, jotka ovat erityisen sosiaalisia ja pakottavat tuntemaan niin vastustajan kuin itsensäkin mahdollisimman hyvin.

Nakamura Taisaburo on yksi Toyama-ryū kenjutsun mestareista, joka opetti muun muassa Toyaman sotilasakatemiassa. Hänen mukaan budolajeja ei voi verrata vanhoihin taistelulajeihin. Budolajit, kuten vaikkapa moderni iaido, ovat etääntyneet perinteisistä budolajeista niin, että niistä ei enää olisi hyötyä taistelukentällä. Sen sijaan niiden tehtävä on toimia fysiikan ja mielen harjoittajina. Ne ovat sen lisäksi kaunista katseltavaa, mitä monet fyysisyyteen ja taistelutaitoihin perustuvista perinteisistä budolajeista eivät ole, koska niiden tarkoituksena on ollut ainoastaan olla tehokkaita taistelukentällä.

Harjoittelu

Budolajien harjoittelun katsotaan olevan koko elämän kestävä oppimisprosessi, jota ei saisi lopettaa missään vaiheessa. Budolajien harjoittelun voi aloittaa minkä ikäisenä ja missä kunnossa tahansa. Jos harjoittelu aloitetaan lapsena tai teini-iässä, siitä saadaan irti maksimaalinen teho, sillä keho on vielä tuolloin muokkautumassa. Useat lajien mestareista ovat kertoneet, että ennen kuin ihminen täyttää kaksikymmentä, hän ottaa parhaiten vastaan muistin kautta tapahtuvaa opetusta. Tästä vanhempana mielen on hyväksyttävä oppi, jotta harjoittelusta saa oikeanlaista.

Budolajien harjoitteleminen voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen. Ensimmäinen on katsomalla oppiminen, eli ”midori geiko”. Siinä oppilas pääsee seuraamaan kokeneemman harrastajan tekniikkaa ja oppii siitä. Toinen on tekniikan opiskelu, ”kufu geiko”. Siinä opetellaan tuntemaan tekniikoiden yksityiskohtia ja opituista asioista luodaan ikään kuin malli, jota pyritään käyttämään hyväksi omassa harjoittelussa. Kolmas osa-alue on liikkeiden toisto, eli ”kazu geiko”. Siinä luotu malli yritetään siirtää omaan kehoon periksi antamattoman harjoittelun ja useiden toistojen avulla.

Minäkuvan kehittäminen

Budolajien harrastaja pyrkii tietoisesti kehittämään maailmankuvaansa ja minäkuvaansa erilaisten budolajien harjoitusten avulla. Modernien budoharjoitusten tarkoituksena on yksinkertaisesti parantaa harrastajan elämänlaatua ja tuottaa enemmän elämäniloa.

Budoharjoittelun viisi keskeisintä käsitettä ovat tekniikka, keho, elämänvoima, sydän ja mieli sekä etäisyydet. Budoharjoituksilla pyritäänkin kehittämään juuri näiden viiden käsitteen sisältämiä taitoja. On myös tärkeää osata käyttää näitä saavutettuja taitoja juuri oikealla tavalla, jotta niistä on iloa ja hyötyä harjoittelijalle.

Meditaatio harjoittelun välineenä

Budolajeja voi harjoitella myös aktiivisena meditaationa. Tämä ei tarkoita ainoastaan harjoittelua edeltävää ja sen lopussa tehtävää mietiskelyä. Se tarkoittaa myös kovaa ja pitkäjänteistä tekniikkaharjoittelua, jonka aikana pyritään pääsemään tietoisesti eroon kaikista mieleen tulevista meditaatiota häiritsevistä ajatuksista.

Budolajien harjoittelussa tunnetaan myös sellainen periaate, että budon asenne täytyy säilyttää yhtä hyvin harjoittelusalin ulkopuolella. Harjoittelun tulokset on tuotava myös mukaan jokapäiväiseen elämään sitä helpottamaan sekä tuomaan elämäniloa harjoittelijalleen.